"Koruja käytettäessä on parasta olla varovainen. On aina parempi olla kokonaan ilman korua kuin kantaa niitä liikaa. Korun on myös vastattava ja jos mahdollista ilmennettävä kantajansa persoonallisuutta, puvun ja tilaisuuden laatua."
Tämä vanha viisaus ei ole vuosikymmenissä pölyttynyt. Toisaalta periaatteet pätevät vain, kun halutaan olla tyylikkäitä ja etiketin mukaisia. Runsas koristautuminnen voi olla itsetarkoitus ja onnistunut persoonallisen tyylin osoitus.
"Sääntö, että tulisi kokonaan rajoittua aitojen korujen käyttöön, on jo meidän päivinämme vanhentunut. Nykyajan taideteollisuus on luonut paljon epäaidoista kivistä ja halvemmista metalleista tai keramiikasta sommiteltuja koruja, joista voi valita mieleisensä pukunsa kauneuden koristamiseksi, jos se vain sopii tarkoitukseensa."
Näin siis neuvottiin jo 50-luvulla. Korun oikea tyyli on tärkeämpi kuin siinä käytettävät materiaalit.
"Entä vihdoin tilaisuus: timanttikoruja käytetään joka tapauksessa vain iltaisin, ne eivät sovi aamupäivän kirkkaaseen valoon. Urheiluasu tai kesäiset shortsit eivät siedä koruja, eivät korvarenkaitakaan, ellei viimeksimainittuja ole juotettu umpinaisiksi renkaiksi korvalehteen, ......"
Onneksi näin tiukkoja ohjeita ei enää ole vaan korut kuuluvat arkipäivään. Aina toki tulisi muistaa kohtuus ja esimerkiksi urheillessa turvallisuusnäkökohdat: sormukset, ketjut ja korvarenkaat eivät sovi yhteen kontakti- tai vauhtilajien kanssa.
"Koska kuitenkin koru alunperin on tarkoitettu lahjaksi, katsotaan yhä vielä, että todellista jalokivikorua naisen ei ole soveliasta itse hankkia itselleen. Tämä ei tietenkään koske pukuun soveltuvaa korua tai riipusta, joka hänen nimenomaan on syytä valita itse."
Koru on tietysti ihanaa saada, mutta onneksi nykynainen voi hankkia sen itsekin. Onnistunut pukukoru viimeistelee asun ja tyylin. Valinnassa kannattaa painottaa myös monikäyttöisyyttä.
"Sormusten käyttö vaatii sekin varovaisuutensa: kaunis käsi on kaunis sormuksittakin, ruma käy vain rumemmaksi, jos siihen työnnetään toinen toistaan vaateliaampia 'briljantteja'."
Kuulostaa tyrmäävältä. Sormus sopii ehdottomasti jokaiseen käteen: se valitaan tai suunnitellaan käden ja käyttäjän mukaan.
"Nykyajan koru elää varmaan uudistumiskauttaan. Muotitaiteilijat, keramiikka- ym. taideteollisen alan sunnittelijat luovat parhaillaan uusia nykyajan makua vastaavia koruja. Parhaiten onnistuvat varmaan ne, jotaka ottavat varteen entisajan opetukset, mutta luovat korunsa nykyaikana elävää ihmistä varten."
Näin se on vielä tänäkin päivänä - ja yhä enenevässä määrin.
Elmgren-Heinonen, Tuomi
Käytöksen kultainen kirja
WSOY. 2. painos
Porvoo, 1955
Ateljé Rauli Kostiainen
Fredrikinkatu 36
00100 Helsinki
09 - 685 1261
040 - 593 3259